7/10
Oululainen Scenery Channel läjäyttää pöytään todella kypsää kamaa omassa
ensi-illassaan, eli debyyttilevyllään Premierellä, joka on vieläpä
omakustanne. Miehet saivat käyttöönsä viimeisen päälle pro-tason
laitteistoa, ja miksauskin maksoi maltaita, joten panostus kuuluu
omakustanteeksi hämmästyttävän hyvänä toteutuksena. Hieno tuotantotyö
sopii paremmin kuin hyvin progressiivista metallia ja popahtavaa
aikuishardrockia sekoittavaan musiikkiin. Kun myös musiikki on
ammattitaitoisesti sävellettyä ja suurella taidolla soitettua, bändin
tulevaisuus näyttää varsin mielenkiintoiselta.
Ammattitaito ei silti välttämättä ole se asia, joka luo musiikkiin
sydäntä, mutta Scenery Channel onnistuu miellyttämään tarpeeksi
ollakseen varsin viihdyttävä tuttavuus, joskaan ei suuria tunteita
herättävä sellainen. Poppilaulusovitusten ja melodioiden tarttuvuus
taiteilee ärsyttävyyden rajamailla, mutta kyllähän bändi piru vie osaa
tarrata kuulijaansa koukulla jos toisellakin, niin että jopa rankemmasta
kamasta enemmän perustavan on tunnustettava sen taidot. Pari
instrumentaalia ja monien biisien pitkät instrumentaaliosiot ovat
hyvällä maulla toteutettuja ja miellyttäviä, vaikka eivät suorastaan
nerokkaita olekaan.
Ikävä kyllä markkinoille tällainen bändi on kummajainen.
Progemetallin fanit saattavat närkästyä Bon Jovin mieleen tuovasta
keveydestä, kun taas popparit nikottelevat suureellisia
instrumentaaliosioita ja soittotaidon esittelyä. Bändin musiikillisten
vaikutteiden ääripäät ovat suorastaan toistensa antiteesejä, joten onko
Scenery Channelin summa nolla, vai tuoko antimaterian ja materian
törmäys sittenkin esiin tuoretta energiaa? Tämä ristiriitainen
kaksinaisuus tuo mukanaan kumminkin sympaattista omaperäisyyttä, joten
mahdollinen evoluutio ja linjan selkeyttäminen jompaankumpaan suuntaan
on kaksiteräinen miekka. Kuka haluaa lopulta kuulla yhtä uutta
kakkosluokan Dream Theater -kloonia, saati toista Bon Jovia? Kummassakin
on jo itsessään aivan tarpeeksi.
- Timo Hanhirova